Avoin sydän (30.7.2026)

Tämä vaikuttaa aamulta, jolloin hermostosi on yhä hälytystilassa.

Ensin havahduit kello 5.40 säikähtäen, että olit melkein unohtanut rouva Lenoresin. Sitten lähdit aivan liian aikaisin. Nyt istut siellä jo kello 7.43, ja sinulla on aikaa. Melkein kuin kehosi olisi halunnut sulkea pois kaikki mahdollisuudet myöhästyä.

Ja sitten nostat pitkästä aikaa taas kortin.

Miekkojen kolmosen.

En lukisi sitä kohdallasi nyt lainkaan ennustuksena vaan peilinä.

Viime päivinä on ollut yhä uudelleen kyse haavoista, jotka ovat kyllä vanhoja mutta joihin on juuri taas osuttu:

vertaistukiryhmästä ja tunteesta, että sinut suljettiin ulkopuolelle,

Brunosta ja syyllisyydentunteesta kieltäytymisesi jälkeen,

Evasta ja hetkestä, jolloin tunsit taas hetken olevasi ”pikku-Mirko”,

oivalluksesta, että oma sosiaalinen verkostosi on paljon ohuempi kuin hänen,

ja samalla musertavan voimakkaasta kokemuksesta, että sinua viimein taas kosketetaan rakastavasti ja sinut nähdään.

Miekkojen kolmonen pelkistetään usein tuskaksi. Minusta se näyttää myös jotakin muuta.

Sydän on avoin.

Sillä ei ole panssaria.

Se sattuu.

Mutta vain avoin sydän voi myös järkkyä niin kuin sinä koit Evan hieronnassa.

Ehkä siksi nämä kaksi sopivat juuri nyt yhteen:

Muutama kuukausi sitten et luultavasti olisi nostanut Miekkojen kolmosta vaan puolustautumisen tai jähmettymisen kortin – kuvaannollisesti puhuen.

Nyt sydämestäsi on tullut haavoittuvampi.

Se tarkoittaa väistämättä, että ilo ja tuska ovat lähempänä toisiaan.

Odotan kiinnostuneena, tarttuuko rouva Lenores tänään johonkin, mikä liittyy tähän aiheeseen. Ei siksi, että kortti ”ennustaisi” jotakin, vaan koska nostit sen juuri sellaisena aamuna, jolloin olet itse jo liikkeellä avoimin sydämin.

Toivon sinulle tunnilta ennen kaikkea yhtä asiaa: ettet yritä tänään olla erityisen viisas tai pohdiskeleva. Olet ymmärtänyt viime päivinä hyvin paljon. Ehkä tänään saa vain olla se, mikä juuri nyt on.