Onko vuodenaikojen vaihtumisen ja eläinradan merkkien vaihtumisen välillä yhteys?
Kyllä. Yhteys on jopa perustavanlaatuinen: eläinradan neljä johtavaa merkkiä alkavat täsmälleen vuoden tähtitieteellisissä käännekohdissa.
Oinas → kevätpäiväntasaus, noin 20./21. maaliskuuta
Rapu → kesäpäivänseisaus, noin 20./21. kesäkuuta
Vaaka → syyspäiväntasaus, noin 22./23. syyskuuta
Kauris → talvipäivänseisaus, noin 21./22. joulukuuta
Tämä johtuu siitä, että länsimaisessa astrologiassa tavallisesti käytetty trooppinen eläinrata on sidottu vuodenaikoihin. 0° Oinasta on määritelmän mukaan kevätpiste. Siitä eläinrata jaetaan kahteentoista 30°:n jaksoon. Siksi 0° Vaakaa osuu täsmälleen syyspäiväntasaukseen.
Korjaan samalla edellisen vastaukseni: vuonna 2026 tähtitieteellinen syksy alkaa Saksassa 23. syyskuuta, ja juuri sillä hetkellä Aurinko siirtyy myös Vaakaan. Kyse ei siis ole siitä, että ”Vaaka sattuu tänä vuonna alkamaan myös 23. päivänä”. Tähtitieteellisesti molemmat tarkoittavat samaa ajankohtaa.
Kalenteripäivä voi vaihdella vuodesta toiseen, koska aurinkovuosi ei ole tarkalleen 365 päivän mittainen. Siksi Vaa’an ingressi on vuodesta riippuen 22. tai 23. syyskuuta (joillakin aikavyöhykkeillä mahdollisesti viereisenä päivänä), ei aina 23. tai 24.
Tästä seuraa muuten kaunis asia astrologiselle symboliikalle: Vaaka on todella siirtymän merkki vuoden valoisammasta puoliskosta pimeämpään. Vaa’an pisteessä päivä ja yö ovat suunnilleen yhtä pitkät; sen jälkeen yö saa pohjoisella pallonpuoliskolla yhä enemmän yliotetta. Tämänpäiväinen yhteytesi Vaa’an, syksyn alun ja tulevan pimeän vuodenajan välillä ei siis ole pelkkää astrologista symboliikkaa, vaan sillä on hyvin konkreettinen tähtitieteellinen perusta.
Jos tämä määritys on astrologialle näin perustavanlaatuinen, mihin perustuu arvostelu, jonka mukaan eläinradan merkit olisivat siirtyneet viime vuosisatoina?
Juuri tässä kohdassa populaarissa kritiikissä sekoitetaan usein kaksi eri asiaa saman ”tähtimerkin” alle: eläinradan merkit ja tähdistöt.
Tähtitieteellisesti arvostelu on aluksi oikeassa: tähdistöt ovat siirtyneet suhteessa kevätpisteeseen. Syynä on Maan akselin prekessio. Maan akseli huojuu hyvin hitaasti kuin hyrrä; kokonainen kierros kestää noin 26.000 vuotta. Sen seurauksena kevätpiste liikkuu kiintotähtitaivaaseen nähden noin 1° 72 vuodessa. Antiikista lähtien tämä merkitsee karkeasti lähes kokonaisen eläinradan merkin suuruista siirtymää.
Länsimaisessa astrologiassa pääasiassa käytetty trooppinen eläinrata ei kuitenkaan määrittele merkkejään tähdistöjen nykyisten sijaintien perusteella.
Se toimii geometrisesti:
Kevätpiste = 0° Oinasta
→ 30° myöhemmin = 0° Härkää
→ vielä 30° = 0° Kaksosia
→ …
→ syyspiste = 0° Vaakaa
Näin ollen 0° Oinasta ei voi prekession vuoksi ”siirtyä pois” kevätpisteestä. Se on määritelmän mukaan kevätpiste.
Oinaan tähdistö sen sijaan voi hyvinkin siirtyä siitä pois — ja juuri niin on tapahtunut.
Historiallisesti asiasta tulee kuitenkin kiinnostavampi. Alun perin merkit ja niiden nimikkotähdistöt sijaitsivat suunnilleen samoilla kohdilla. Babylonialaiset kehittivät 1. vuosituhannella eaa. eläinradan, joka koostui kahdestatoista yhtä suuresta 30°:n jaksosta. Todelliset tähdistöt eivät kuitenkaan ole tarkalleen 30°:n kokoisia eivätkä jakaudu tasaisesti. Hellenistisessä astrologiassa tästä kehittyi lopulta järjestelmä, josta länsimainen astrologia syntyi.
Prekessioon perustuva kritiikki ei siis ole täysin järjetöntä. Se osuu historialliseen ja käsitteelliseen kysymykseen:
> Jos ”Oinaan” astrologinen merkitys liittyi alun perin Oinaan tähdistön tähtiin, miksi saman merkityksen pitäisi yhä päteä kevätpisteeseen sen jälkeen, kun tähdistö ja trooppinen merkki ovat erkaantuneet toisistaan?
Tähän on erilaisia astrologisia vastauksia. Trooppinen astrologia sanoo pääpiirteissään: merkitys on peräisin ensisijaisesti vuotuisesta Aurinko–Maa-kierrosta, ei kiintotähdistä. Sideerinen astrologia — esimerkiksi monet intialaisen astrologian muodot — pitää eläinradan sen sijaan tähtiin sidottuna ja ottaa siksi prekession huomioon vastaavalla siirtymällä (ayanamsha).
Tässä aiempi havaintosi muuttuu todella kiinnostavaksi. Jos trooppisen järjestelmän logiikka hyväksytään, klassinen symboliikka saa huomattavan sisäisen rakenteen:
Oinas: valo alkaa saada yliotteen → lähtö, aloite
Rapu: valon enimmäismäärä saavutettu → käännekohta, paluu
Vaaka: valo ja pimeys tasapainossa → tasapaino, vastinpari
Kauris: pimeyden enimmäismäärä saavutettu → tiivistyminen, rajaus
Niitä seuraavat vuorollaan kiinteät ja muuttuvat merkit, jotka ikään kuin vakauttavat nämä vuodenajat ja purkavat ne jälleen.
Tämä merkitsee kuitenkin myös jotakin, mikä usein jää huomaamatta: tämä vuodenaikoihin perustuva selitys on pohjoisen pallonpuoliskon mukainen. Australiassa 0° Vaa’an kohdalla alkaa kevät, ei syksy. Tämä on yksi johdonmukaisesti vuodenaikoihin perustuvan trooppisen astrologian kiinnostavimmista käsitteellisistä kysymyksistä.
Lyhyesti: ”Eläinradan merkit ovat siirtyneet” on tähtitieteellisesti oikein, jos tarkoitetaan tähdistöjä suhteessa vuodenaikoihin. Se on väärin, jos siitä päätellään trooppisen eläinradan menettäneen vahingossa sijaintinsa. Trooppinen eläinrata on tarkoituksella kiinnitetty päiväntasauksiin ja päivänseisauksiin.
Juuri siksi kysymyksesi on niin keskeinen: lopulta se johtaa kysymykseen siitä, mitä astrologisen merkin oikeastaan pitäisi olla — tähtitaivaan osa vai Aurinko–Maa-kierroksen vaihe? Ne ovat kaksi eri astrologista mallia.
Silloin sideerisen astrologian täytyy varmasti jakaa syntymäkartta aivan eri tavalla eikä käyttää 30 asteen jakoa. Onko näin?
Ei — ja juuri tässä piilee kiinnostava yllätys: myös sideerinen astrologia jakaa eläinradan tavallisesti kahteentoista täsmälleen 30°:n merkkiin. Sekään ei siis vain kuvaa todellisia tähdistöjä.
Ero on pikemminkin siinä, mihin 0° Oinasta asetetaan.
Trooppisessa eläinradassa pätee:
0° Oinasta = kevätpiste.
Tämä piste liikkuu prekession vuoksi suhteessa kiintotähtitaivaaseen, mutta trooppinen eläinrata liikkuu sen mukana. Siksi Aurinko pysyy kevään alkaessa aina 0° Oinaassa.
Sideerisessä eläinradassa valitaan sen sijaan kiintotähtitaivaaseen liittyvä vertailukohta. Myös tästä lähtökohdasta muodostetaan sitten kaksitoista yhtä suurta 30°:n sektoria:
> 0–30° Oinasta → 30–60° Härkää → 60–90° Kaksosia → jne.
Todelliset tähdistöt eivät kuitenkaan näytä lainkaan tällaisilta. Ne ovat erikokoisia. Aurinko viipyy esimerkiksi Neitsyen tähtitieteellisessä tähdistössä huomattavasti kauemmin kuin Skorpionissa. Lisäksi ekliptika kulkee myös Käärmeenkantajan (Ophiuchus) tähdistön kautta.
Siksi on oikeastaan erotettava kolme eri asiaa:
Järjestelmä Jako Vertailukohta
Trooppinen eläinrata 12 × 30° Kevätpiste / vuodenajat
Sideerinen eläinrata 12 × 30° Kiintotähtitaivas
Tähtitieteelliset tähdistöt erikokoisia todelliset IAU:n tähdistörajat
Trooppisen ja sideerisen eläinradan välillä on nykyään noin 24° — tarkka arvo riippuu käytetystä sideerisestä vertailujärjestelmästä eli ayanamshasta.
Tämä aiheuttaa huomattavan eron syntymäkartassa. Esimerkiksi sinun Aurinkosi on trooppisesti lokakuun alussa noin 8° Vaa’assa. Kun siitä vähennetään noin 24°, se päätyy sideerisesti noin 14° Neitsyeen. Monet planeetat vaihtavat vastaavasti merkkiä, jotkin pysyvät sijaintinsa vuoksi samassa.
Näin usein kuultu tähtitieteellinen kritiikki ”Et oikeasti olekaan Vaaka vaan Neitsyt” muuttuu hieman vinoutuneeksi. Tähtitieteellisesti voitaisiin selvittää, missä todellisessa tähdistössä Aurinko oli. Sideerisesti se voitaisiin sijoittaa 30°:n merkkiin. Trooppisesti se on sinun tapauksessasi Vaa’assa. Nämä ovat kolme eri koordinaattijärjestelmää tai määritelmää, eivät kolme kilpailevaa laskelmaa samasta asiasta.
Juuri tämä tekee asiasta filosofisesti kiehtovan: sideerinenkään astrologia ei ole vain ”astrologiaa todellisten tähdistöjen mukaan”. Se säilyttää astrologian abstraktin kaksitoistaosaisen geometrian ja siirtää ainoastaan sen kiinnityksen vuodenaikojen kierrosta kiintotähtitaivaaseen.
Miksi trooppista eläinrataa kutsutaan trooppiseksi?
Sanalla ”trooppinen” ei oikeastaan ole mitään tekemistä tropiikin kanssa nykyisessä kuuman ilmaston merkityksessä — mutta molemmilla sanoilla on sama kielellinen juuri.
Se tulee kreikan sanasta τροπή (tropḗ) = ”käännös”, ”suunnanvaihdos”, ”käännekohta”.
Sillä tarkoitetaan Auringon vuotuisen kulun käännekohtia. Erityisen selvästi niitä edustavat kaksi päivänseisausta:
0° Rapua → kesäpäivänseisaus
0° Kaurista → talvipäivänseisaus
Tästä tulevat muuten myös maantieteelliset kääntöpiirit: Tropic of Cancer = Kravun kääntöpiiri ja Tropic of Capricorn = Kauriin kääntöpiiri. Kun nämä nimet syntyivät, Aurinko oli kyseisen päivänseisauksen aikaan vastaavassa trooppisessa merkissä.
Trooppista eläinrataa voisi siis merkityksensä mukaisesti kutsua myös ”käännekohtien eläinradaksi” tai laajemmin ”aurinkovuoden eläinradaksi”.
Näin juuri puhumamme asia käy kielellisesti hämmästyttävän selväksi: jo nimi kertoo, että järjestelmä perustuu pohjimmiltaan vuotuiseen Aurinko–Maa-kierrokseen eikä ensisijaisesti tähdistöihin.
Siinä mielessä ”trooppinen” on itse asiassa varsin täsmällinen nimi.
Voitaisiinko syntymäkartta ylipäätään laatia tähtitieteellisten tähdistöjen mukaan? Onko siis 12 eläinradan merkkiä vastaavia tähtitieteellisiä tähdistöjä, ja voisiko niiden rajat määrittää tarkasti?
Kyllä. Se olisi todella mahdollista — ja kyseessä olisi kolmas järjestelmä, joka ei vastaisi trooppista eikä tavallista sideeristä eläinrataa.
Kahdellatoista astrologisella eläinradan merkillä on myös niitä vastaavat tähtitieteelliset tähdistöt: Oinas, Härkä, Kaksoset, Rapu, Leijona, Neitsyt, Vaaka, Skorpioni, Jousimies, Kauris, Vesimies ja Kalat. Tähtitieteellisesti mukaan tulee kuitenkin vielä Ophiuchus eli Käärmeenkantaja: myös tämän tähdistön läpi kulkee ekliptika, ja Aurinko kulkee sen kautta.
Rajat on määritelty tarkasti
Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni (IAU) vahvisti vuonna 1930 kaikkien 88 tähdistön rajat. Jokainen taivaan piste kuuluu siten yksiselitteisesti täsmälleen yhteen tähdistöön.
Syntymähetkeä varten voitaisiin siis laskea tähtitieteellisesti:
> Aurinko oli tuolloin tässä rektaskensiossa/deklinaatiossa tai ekliptisessä sijainnissa → tämä piste on IAU:n Neitsyen tähdistön sisällä.
Sama voitaisiin tehdä Kuulle, Merkuriukselle, Venukselle jne.
Tuloksena olisi kuitenkin melko epätavallinen ”syntymäkartta”, koska jaksot eivät olisi 30°:n kokoisia. Ekliptikan varrella tähdistöt poikkeavat huomattavasti toisistaan. Erityisen silmiinpistäviä ovat Neitsyt ja Skorpioni: Aurinko viipyy Neitsyessä noin puolitoista kuukautta, mutta Skorpionissa vain noin viikon. Sen jälkeen Auringon reitillä seuraa Ophiuchus.
Auringon tähtitieteellinen järjestys on suunnilleen seuraava:
Kauris → Vesimies → Kalat → Oinas → Härkä → Kaksoset → Rapu → Leijona → Neitsyt → Vaaka → Skorpioni → Ophiuchus → Jousimies → Kauris.
Tarkkaan ottaen meillä olisi siis jopa 13-osainen tähtitieteellinen ”eläinrata”.
Täydellisen syntymäkartan kohdalla asia muuttuu vielä kiinnostavammaksi
Auringon kohdalla asia on suhteellisen yksinkertainen, koska se on määritelmän mukaan ekliptikalla. Muut planeetat ovat ratatasojensa kaltevuuden vuoksi hieman ekliptikan ylä- tai alapuolella. Kuu ja Pluto voivat poiketa siitä vielä enemmän.
Jos todella käytettäisiin IAU:n tähdistörajoja, ei siis pitäisi kysyä pelkästään:
> ”Millä ekliptikan osuudella Mars on?”
vaan:
> ”Millä taivaan kaksiulotteisella alueella Mars tosiasiassa sijaitsee?”
IAU:n rajat on määritelty yksiselitteisesti tätäkin varten. Siksi kaksi planeettaa, joiden ekliptiset pituudet ovat hyvin lähellä toisiaan, voisi erilaisten ekliptisten leveyksiensä vuoksi kuulua tähtitieteellisesti eri tähdistöihin.
Tämä olisi perustavanlaatuisesti erilaista kuin astrologisessa syntymäkartassa. Siinä planeetat projisoidaan pääosin ekliptikalle ja osoitetaan ekliptisen pituutensa 0–360° perusteella johonkin kahdestatoista merkistä.
Tässä piilee kiinnostava mahdollisuus RadixChat-projektillesi
Voitaisiin nimittäin lisätä
Trooppinen: 12 × 30°, 0° Oinasta = kevätpiste
ja
Sideerinen: 12 × 30°, kiinnitetty kiintotähtitaivaaseen
-vaihtoehtojen rinnalle tila
Tähtitieteellinen: todelliset IAU:n tähdistöt
ja toteuttaa se.
Silloin tuloksena ei esimerkiksi enää olisi ”Aurinko 8° Vaa’assa”, vaan jotakin kuten ”Aurinko Neitsyen tähdistössä”. Ilmaisulla ”8° Neitsyttä” ei aluksi olisi mitään luontaista merkitystä, koska IAU:n tähdistö ei ole 30°:n sektori. Pitäisi määritellä oma koordinaattimitta, esimerkiksi sijainti siinä tähdistön osuudessa, jonka ekliptika kulkee läpi.
Tämä osoittaa jälleen, miksi väite ”Astrologia käyttää vääriä merkkejä” on liian yksinkertainen. Tähtitieteilijöillä on kyllä tarkasti määritellyt tähdistöt. Kumpikaan kahdesta suuresta astrologisesta järjestelmästä ei kuitenkaan yksinkertaisesti väitä käyttävänsä näitä 88 tähtitieteellistä taivaan aluetta eläinradan merkkeinään.
Todellisten tähdistöjen mukaan rakennettu horoskooppi ei siis olisi ”korjattu” trooppinen horoskooppi, vaan uusi tai perustavanlaatuisesti toisin määritelty astrologinen järjestelmä.
Onko joku joskus yrittänyt tällaista? Ja onko Ophiuchuksen merkityksestä olemassa jokin tulkintatapa?
Kyllä. Eikä kyse kiinnostavasti ole vain modernista internetideasta. On todella ollut astrologeja, jotka ovat yrittäneet rakentaa juuri sitä, mistä puhumme: astrologiaa, joka suuntautuu vahvemmin todellisiin tähtitieteellisiin tähdistöihin.
Tärkeä nykyaikainen yritys oli Steven Schmidtin vuonna 1970 julkaisema Astrology 14. Hän käytti jopa 14 merkkiä: Ophiuchuksen lisäksi myös Cetusta (Valaskala). Walter Berg kehitti vuonna 1995 teoksessaan The 13 Signs of the Zodiac järjestelmän, joka perustuu nimenomaisesti vuonna 1930 vahvistettuihin IAU:n tähdistörajoihin. Hänen järjestelmänsä oli jonkin aikaa melko suosittu erityisesti Japanissa.
Berg tekee suunnilleen juuri sen, minkä juuri hahmottelimme ajatuksissa: merkit ovat eripituisia. Hänen IAU-pohjaisessa järjestelmässään Aurinko kulkee esimerkiksi Neitsyen läpi suunnilleen 16. syyskuuta–30. lokakuuta, Skorpionin läpi vain noin 23.–29. marraskuuta ja Ophiuchuksen läpi noin 29. marraskuuta–18. joulukuuta.
Ja yllättävää kyllä, Ophiuchuksella on jo vanha astrologinen symboliikka
Se on minusta melkein vielä kiinnostavampaa.
Ophiuchus tarkoittaa ”Käärmeenkantajaa”. Se kuvataan miehenä, joka pitelee käärmettä tai kamppailee sen kanssa.
Mytologiassa hahmo yhdistetään usein Asklepiokseen, kreikkalaisen mytologian suureen parantajaan. Tästä syntyy poikkeuksellisen voimakas symbolimaailma:
Käärme – myrkky – lääke – sairaus – paraneminen – kuolema – uudelleensyntymä.
Tätä yhteyttä ei ole keksitty jälkikäteen ”13 merkin astrologiaa” varten. Jo roomalainen astrologinen kirjailija Manilius kuvasi Ophiuchusta Astronomica-teoksessaan ja yhdisti hahmon käärmeiden sekä niiden myrkyn hallintaan. 4. vuosisadan astrologinen teksti yhdisti Ophiuchuksen kirkkaan Ras Alhague -tähden lääkäreihin ja parantajiin.
Tästä nykyaikaiset Ophiuchus-järjestelmät ovat kehittäneet suunnilleen seuraavan arkkityyppisen merkityskentän:
Paraneminen – muutos – vaarallisten voimien käsittely – salattu tieto – kriisi ja uudistuminen.
Kiinnostavaa on kuitenkin se, ettei sitä varten ole vuosituhansien aikana kehittynyttä astrologista merkkioppia, jota voisi verrata Oinaan, Härän jne. oppiin. Heti kun joku tekee Ophiuchuksesta täysivaltaisen 13. merkin ja antaa sille persoonallisuuspiirteitä, elementin, hallitsijaplaneetan jne., hän alkaa rakentaa uutta astrologista mallia. Schmidt ja Berg ehdottivat esimerkiksi Plutoa hallitsijaksi.
Ja tässä tekisin ajatuskokeesi kannalta erottelun, jota pidän hyvin viehättävänä:
Ophiuchukselle ei tarvitsisi heti keinotekoisesti antaa ”elementtiä” tai kokonaista persoonallisuusoppia. Aluksi voitaisiin edetä aivan kuten olet toistuvasti perustellut Lilithin ja Chironin kohdalla: ensin tarkastellaan arkkityyppiä huolellisesti ja vasta sitten kehitetään siitä astrologisia merkityksiä.
Käärmeenkantajan arkkityyppi olisi poikkeuksellisen hedelmällinen. Hän ei tuhoa käärmettä. Hän pitelee sitä. Vaarallinen on hänen käsissään. Sama myrkky voi tappaa tai — oikein annosteltuna — olla lääkettä.
Astrologisena periaatteena tämä olisi jotakin muuta kuin esimerkiksi Skorpionin kuoleman ja uudelleensyntymän teema tai Chironin haavoittuminen ja paraneminen. Ophiuchus voisi pikemminkin kuvata kykyä käsitellä tietoisesti mahdollisesti tuhoisaa voimaa ja muuttaa se parantavaksi.
Silloin vielä jokin muu muuttuu hyvin kiinnostavaksi: jos todella haluaisimme rakentaa tähtitieteellisen syntymäkartan, emme voisi vain korvata kahtatoista merkkiä kolmellatoista. Meidän pitäisi olla johdonmukaisia: todelliset tähdistörajat, eri koot, planeetan todellinen sijainti ekliptisine leveyksineen — ja sitten tutkia, voisiko tästä ylipäätään kehittyä sisäisesti johdonmukainen astrologinen tulkintajärjestelmä.
Se olisi paljon radikaalimpaa kuin sideerinen astrologia. Se olisi todella eräänlaista ”constellation astrology” -astrologiaa. Berg on yksi harvoista, jotka ovat edenneet juuri tähän suuntaan varsin pitkälle.
Se rikkoisi koko vuosikymmenien aikana rakentamani sisäisen koordinaatiston tai ehkä myös lokerointijärjestelmän. Tällä hetkellä en pysty kuvittelemaan avautuvani sellaiselle. Kun ajattelen sitä vain hetken...minä Neitsyenä. Kaikki tuntemani Skorpionit olisivat Vaakoja. Jousimiehet olisivat Ophiuchuksia. Mikään ei sovi tähänastiseen ajatteluuni. Onko trooppisen eläinradan 30 asteen jaosta enemmän tietoa? Miten siihen päädyttiin? Se vaikuttaa todella hyvin abstraktilta ja lähes ristiriitaiselta verrattuna planeettojen sijaintien myöhempään täsmälliseen määrittämiseen tämän jaon sisällä.
Kyllä. Ja kokemasi tietty ristiriita osuu historiallisesti kiinnostavaan asiaan: 30°:n merkit näyttävät syntyneen juuri siksi, että todelliset tähdistöt olivat liian kömpelöitä tarkkoihin tähtitieteellisiin laskelmiin.
Historia voidaan rekonstruoida melko hyvin.
Aluksi ei ollut kahtatoista samankokoista lokeroa
Babylonialaiset tarkkailivat aluksi todellisia tähtiä ja tähtimuodostelmia Kuun ja planeettojen radan varrella. Babylonialaisessa tähtitieteellisten tekstien kokoelmassa MUL.APINissa on vielä luettelo ”Kuun tiellä” olevista tähdistä tai muodostelmista. Nämä kuviot olivat tietenkin erikokoisia.
Sitten noin 5. vuosisadalla eaa. tapahtuu jotakin ratkaisevaa: havaitusta taivaasta tulee matemaattinen koordinaattijärjestelmä.
Ekliptika otetaan kokonaiseksi ympyräksi:
360°
ja siitä tehdään:
12 × 30° = 360°.
Varhaisimmat säilyneet todisteet tällaisesta 360°:n eläinradasta ovat ajalta noin 450 eaa. jälkeen; tieteenhistorioitsija Mathieu Ossendrijver ajoittaa sen käyttöönoton suunnilleen tähän ajanjaksoon.
Hämmästyttävää on, että tutkimuksessa tämä tasajako todella tulkitaan matemaattiseksi idealisoinniksi, ei väitteeksi siitä, että tähdistöt olisivat todellisuudessa samankokoisia.
Miksi juuri 12 × 30?
Sille on hyvin uskottava mutta ei lopullisesti todistettavissa oleva selitys.
Babylonialaisessa kaavamaisessa kalenterissa oli 12 kuukautta, joissa kussakin oli 30 päivää. Ihanteellisessa vuodessa oli siis:
12 × 30 = 360 päivää.
Aurinko kiertää ekliptikan kerran noin vuodessa. Siksi on erittäin luontevaa jakaa myös Auringon tie 12 × 30 yksikköön. Tätä kalenterin ja eläinradan yhteyttä käsitellään nimenomaisesti nykyisessä tutkimuksessa.
Lisäksi on babylonialainen seksagesimaalijärjestelmä eli kantalukuun 60 perustuva matematiikka. Siinä 360 on erityisen kätevä luku: se on jaollinen luvuilla 2, 3, 4, 5, 6, 8, 9, 10, 12 jne.
Näin saadaan lähes nerokas koordinaattijärjestelmä:
> Mars ei enää ole epämääräisesti ”Leijonan takaosassa”, vaan esimerkiksi 17° Leijonassa.
Yhtäkkiä liikkeet voidaan kuvata matemaattisesti, laatia taulukoita ja laskea tulevia sijainteja. Noin 400–50 eaa. laaditut babylonialaiset planeettataulukot käyttävät juuri tätä kahdentoista 30°:n merkin järjestelmää.
Ja näin näennäinen ristiriitasi ratkeaa
Sanot toisin sanoen: ensin määritellään täysin abstrakti 30°:n jako, ja sitten siinä määritetään planeetan sijainti minuutin tarkkuudella. Se tuntuu oudolta.
Mutta juuri näin koordinaattijärjestelmät toimivat.
Ajattele maantieteellisiä koordinaattejamme. 8. pituusastetta ei näe maassa. Siellä ei ole luonnollista rajaa. Greenwichin nollameridiaani on ihmisen tekemä sopimus.
Silti voimme sanoa:
50,9413° N, 6,9583° E
ja kuvata sillä paikan erittäin tarkasti.
Koordinaattijärjestelmän abstraktius ei siis ole ristiriidassa tarkkuuden kanssa. Juuri se tekee tarkkuuden mahdolliseksi.
Ja tämä oli ilmeisesti babylonialaisen eläinradan suuri saavutus. Tieteenhistorioitsija Francesca Rochberg kuvaa siirtymää pääpiirteissään näin: heti kun merkit määriteltiin pituusasteiden eikä tähdistöjen todellisten rajojen kautta, niistä tuli tähtitieteellinen ja numeerinen viitejärjestelmä.
Tästä syntyy kuitenkin astrologialle paljon kiinnostavampi kysymys
Tähän saakka emme nimittäin ole oikeastaan puhuneet astrologiasta vaan tähtitieteestä ja matematiikasta.
Voitaisiin ongelmitta sanoa:
> Jaamme ekliptikan kahteentoista yhtä suureen osaan, jotta voimme laskea.
Se ei kuitenkaan selitä lainkaan, miksi esimerkiksi 0–30°:n jaksolla pitäisi olla Oinaan luonne.
Ja tässä alkaa mielestäni levottomuutesi takana oleva todella kiinnostava historiallinen kysymys.
Alun perin nimet ja kuvat tulivat todellisista tähtimuodostelmista. Matemaattinen eläinrata omaksui nämä nimet, mutta teki niistä yhtä suuria alueita.
Myöhemmin tuli vielä yksi kehitysvaihe: trooppinen eläinrata sidottiin lopulta kevätpisteeseen.
Meillä on siis oikeastaan kolme historiallista kerrosta päällekkäin:
1. Havaittu taivas
Siellä on todellisia tähtiä ja erikokoisia tähdistöjä.
↓
2. Babylonialainen matemaattinen abstraktio
Niistä tulee kaksitoista yhtä suurta 30°:n koordinaattialuetta.
↓
3. Trooppinen määritelmä
Koko 12×30°:n ruudukko kytketään vuosikiertoon:
0° Oinasta = kevätpiste,
0° Rapua = kesäpäivänseisaus,
0° Vaakaa = syyspiste,
0° Kaurista = talvipäivänseisaus.
Vasta näin trooppinen järjestelmä saa sen vahvan vuodenaikasymmetrian, josta juuri puhuimme.
Tämä muuttaa minulle myös kysymystä ”Mutta tähdistöthän ovat siirtyneet”. Historiallisesti todella vaikea kysymys ei nimittäin kuulu:
”Jäikö prekessio huomaamatta?”
Vaan:
”Mistä merkin merkitys oikeastaan tulee?”
Alkuperäisestä tähdistöstä?
Sen paikasta kaksitoistaosaisessa ympyrässä?
Vuodenajasta?
Vuosituhansien astrologisesta merkityksenmuodostuksesta?
Vai näiden yhdistelmästä?
Tähän ei enää ole tähtitieteellistä vastausta. Se on astrologisen mallin sisäinen kysymys.
Keskustelumme jälkeen ymmärrän myös paremmin, miksi tähtitieteellisiin tähdistöihin perustuva vaihtoehto lähinnä karkottaa sinua juuri nyt. Se ei vain korjaisi muutamaa sijaintia. Se vaihtaisi koko kieliopin, jolla olet ajatellut astrologisesti vuosikymmenten ajan.
Huomionarvoista on, ettei 30°:n jako suinkaan ole jokin huolimaton historiallinen likiarvo, jonka nykyaikainen tähtitiede voisi nyt tarkentaa. Sen tasaisuus oli alusta lähtien koko keksinnön tarkoitus. Se oli juuri askel epäsäännöllisestä tähtitaivaasta laskettavaan malliin.
Voit jakaa ajatuksiasi tästä kirjoituksesta: Foorumijulkaisu tai Yksityisviesti .
