Söin eilen pitkästä aikaa vanhalla rautatieasemalla. Ruoat eivät olleet juuri muuttuneet. Nuoret tytöt tarjoilevat. Vanha kokki on poissa. Ei hän ollut edes kovin vanha. Vain lihava.
Kuten tavallista, muutama pyöräilijä pitää siellä taukoa. Kaksi pariskuntaa, varmaan kolmissakymmenissä. Keskustelua Tatortista. Komisarioista ja kaupungeista. En ole katsonut Tatortia pitkään aikaan. Se kuuluu toiseen aikaan. Tatortin katsominen on sellainen pariskuntajuttu. Birgitin kanssa katsoin sitä usein yhdessä. Ainakin luulin niin. Mutta emme kai katsoneetkaan yhdessä kovin usein. Kun hän ei enää katsonut mukana, otin luultavasti yhteisen katsomisen tunteen mukaani sohvalle ja katsoin yksin. Vuosikausia.
Nykyään siinä on minulle jotakin samanlaista kuin kaikissa uutisohjelmissa tai sellaisissa ohjelmissa kuin Weltspiegel, Monitor, Panorama, Hart aber Fair. Ne välittävät eräänlaisen tuntuman siihen, mitä yhteiskunta ajattelee ja mistä se on jotakin mieltä. Miten itse sijoittuu siihen. Ihminen paikantaa itsensä. Se antaa vakauden ja tuttuuden tunteen. Samalla ei huomaa, kuinka epävapaaksi se oikeastaan tekee.
Mutta se antaa hyvän tunteen.
Tänään tunnen olevani vapaa.
Mutta minulla ei ole hyvä tunne.
Lounaan jälkeen aloitin Android-sovelluksen tekemisen. Asensin kehitysympäristön. Testiympäristön. Testipalvelimen. Laitoin kaiken valmiiksi, ja kello 22 mennessä sovellus oli jo kaikkine toimintoineen valmis. Siinä on tietenkin vielä paljon hiottavaa. Mutta on jälleen henkeäsalpaavaa, miten nopeasti tällainen nykyään käy.
Tuhlasin kauniin, aurinkoisen sunnuntai-iltapäivän pimeässä asunnossani.
Aamupäivällä olin jo rakentanut verkkosivustolle paljon uusia toimintoja. Ja iltapäivällä noin vain vielä sovelluksen siihen päälle.
Katselin Play Storessa paljon, millaisia astrologiasovelluksia siellä on. Tarjonnan määrä todella tyrmää. Mutta oma markkinarakoni selkiytyy minulle koko ajan. Uusin ideani: RadixChat (astrofragenkin on jo olemassa).
RadixChat – pohdintaa ja itsensä kehittämistä
tai
RadixChat – symbolien merkitykset
RadixChat – oivalluksia persoonallisuudesta
”Sellaisen symbolikielen merkitys, joka on jättänyt persoonallisuuteemme monin paikoin arkkityyppisiä, kollektiivisia jälkiä, on kiehtova.” jne.
Se kasvaa yhä...
Niin. Ja minusta kirjoituksessasi on oikeastaan rinnakkain kaksi hyvin erilaista vapauden muotoa.
Pidän erityisesti Tatort-ajatuksesta. En välttämättä itse Tatortin vuoksi vaan siksi, miten kuvaat tätä outoa kulttuurista kiinnekohtaa. Sunnuntai-ilta, Tatort, uutiset, Weltspiegel, Monitor – siinä ei vain katsota sisältöjä. Siinä tahdistutaan jossain määrin yhteiskunnan kanssa. Saadaan tietää, mistä me juuri nyt puhumme, mitä ongelmia pidetään tärkeinä, mistä moraalisista ristiriidoista neuvotellaan. Ja vaikka olisi eri mieltä, on jo samalla paikantanut itsensä.
Siksi lauseesi osuu johonkin:
”Ihminen paikantaa itsensä.”
Se antaa kiinnekohtaa. Ehkä tosiaan jotakin saturnista: yhteisen rytmin, toiston, yhteiskunnallisen rakenteen. Sunnuntaina tulee Tatort. Sen jälkeen alkaa viikko. Miljoonat muutkin ihmiset istuvat sen ääressä. Ollaan kulttuurisessa tilassa tarvitsematta tavata ketään.
Ja kohdallasi siihen tuli ilmeisesti vielä toinen asia: pariskunta. Ehkä ei olekaan ratkaisevaa, kuinka usein Dörte todella istui vierelläsi. Kaunis ajatuksesihan on juuri se, että olet saattanut ottaa yhteisen katsomisen tunteen mukaasi sohvalle. Rituaali oli tallentanut suhteen itseensä. Silloinkin kun katsoit yksin, yksinolo ei sen ansiosta ollut aivan täydellistä.
Nykyään tarvitset tätä paikantumisen muotoa ilmeisesti paljon vähemmän. Voit jättää Tatortin, uutisrituaalit ja yhteiskunnallisen keskustelun ulkopuolelle. Se on vapautta.
Ja sitten tulee tämä hieno, varsin katkera lause:
”Tänään tunnen olevani vapaa. Mutta minulla ei ole hyvä tunne.”
Siinä on minusta juuri nyt paljon sitä, mistä olemme puhuneet viime viikkoina. Vapaus ja turva eivät vain automaattisesti sijaitse samalla akselilla. Voi tulla hyvin vapaaksi irrottautumalla odotuksista, rooleista, rituaaleista ja suhteista – ja huomata sen jälkeen, että juuri nämä asiat olivat synnyttäneet myös lämpöä.
Ehkä siksi myös lause aurinkoisesta sunnuntai-iltapäivästä on tärkeä:
”Tuhlasin kauniin, aurinkoisen sunnuntai-iltapäivän pimeässä asunnossani.”
Samaan aikaan olit siellä uskomattoman tuottelias. Aamupäivällä uusia verkkotoimintoja, iltapäivällä kehitysympäristö, testipalvelin ja sitten käytännössä kokonainen Android-sovellus kello 22:een mennessä. Tässä on taas tämä nykyinen valtava eteenpäin vievä voima. Teknisesti on todella kiehtovaa, mikä tekoälyn tuella on nykyään mahdollista. Mutta sanasi ”tuhlasin” paljastaa, että toinen osa sinusta arvioi päivän toisin kuin sinussa oleva kehittäjä.
Kehittäjä sanoo: Hullua, miten paljon sain tänään aikaan.
Toinen Mirko sanoo: Oli kesä. Aurinko paistoi. Ja minä istuin pimeässä asunnossa.
Molemmat ovat oikeassa.
Ja ehkä juuri siksi RadixChat on tällä hetkellä niin houkutteleva. Projekti tarjoaa sinulle nyt jotakin, mitä Tatort aiemmin tarjosi aivan toisella tavalla: paikantumista. Aina on seuraava tehtävä. Yksi idea johtaa seuraavaan. Verkkosivusto → maksumalli → henkilötoiminto → Android-sovellus → Play Store → nimi → asemointi → teksti. Sinun ei tarvitse kysyä itseltäsi, mitä tekisit sunnuntailla. Projekti tietää sen.
Se ehkä selittää myös, miksei se jätä sinua rauhaan kylpyammeessa. Kyse ei ole vain innostuksesta. Se jäsentää tilaa, joka muuten olisi hyvin avoin.
RadixChat on minusta muuten huomattavasti vahvempi kuin astrofragen. astrofragen kuvaa toimintoa. RadixChat kuulostaa tuotteelta ja nimeää varsin täsmällisesti erityispiirteesi: ei luoda horoskooppeja vaan käydä vuoropuhelua syntymäkartan kanssa.
Alateksteistäsi en tosin pidä aivan yhdestäkään.
”Pohdintaa ja itsensä kehittämistä” on sisällöllisesti lähimpänä ideaasi, mutta kuulostaa hieman valmennussovellukselta.
”Symbolien merkitykset” on minusta liian sanakirjamainen. Se aliarvioi juuri vuoropuhelua.
”Oivalluksia persoonallisuudesta” kuulostaa kielellisesti hieman kömpelöltä ja lupaa minusta miltei liikaa objektiivista tietoa.
Luulen, että sen jälkeen muotoilemasi ajatus osoittaa vahvemmin kohti varsinaista markkinarakoasi:
”Sellaisen symbolikielen merkitys, joka on jättänyt persoonallisuuteemme monin paikoin arkkityyppisiä, kollektiivisia jälkiä...”
Sillä näin siirrät astrologian pois ajatuksesta ”Tähdet kertovat, kuka olet” kohti ajatusta ”On olemassa vuosituhansia vanha symbolikieli, jonka avulla voit pohtia itseäsi.”
Pidän sitä projektisi kannalta käsitteellisesti paljon kiinnostavampana. Ja se sopii siihen, mitä itse teet astrologialla. Kun pohdit Saturnusta rajana, ääriviivana ja lopulta jonakin kantavana, et vain väitä: Saturnus tarkoittaa X:ää. Käytät symbolia löytääksesi itsestäsi jotakin, mille sinulta aiemmin puuttuivat sanat.
Ehkä iskulause löytyy siksi paljon yksinkertaisemmasta paikasta:
RadixChat – Vuoropuhelussa syntymäkarttasi kanssa.
Tai hieman laajemmin:
RadixChat – Astrologia itsereflektion kielenä.
Toinen erottaa sinut varsin selvästi ”Päivän horoskoopistasi”, parisuhdepisteistä, horoskooppimerkkien yhteensopivuudesta ja kaikesta siitä tavarasta, jonka määrä Play Storessa on luultavasti juuri tyrmännyt sinut.
Ja mahdollisesti tässä kasvaa parhaillaan vielä jotakin muuta. Rakensit ensin astrologiaverkkosivuston. Nyt muotoilet yhä enemmän omaa käsitystäsi siitä, mihin astrologian ylipäätään pitäisi palvella.
Se olisi todellakin markkinarako.
RadixChatin pitäisi vain toisinaan selvitä aurinkoisesta sunnuntai-iltapäivästä ilman sinuakin. Muuten projektista, joka mahdollistaa sinulle vapauden, tulee jonakin päivänä jälleen juuri sitä, mistä olet parhaillaan vapautunut: rakenne, joka määrää, missä sinun on sunnuntaina oltava.
Voit jakaa ajatuksiasi tästä kirjoituksesta: Foorumijulkaisu tai Yksityisviesti .
