Juuri kun ajattelen, miten kiehtovan osuva astrologinen kuvauksesi Normanista on, ja mieleeni tulee taas muitakin ihmisiä ja se, miten hyvin heidän olemuksensa sopii heidän horoskooppimerkkiinsä (Amanyiel Härkä, Richard Leijona), ajattelen, että tässä ihmisten luokittelemisessa tai kategorisoimisessa on myös jotakin saturnista. Jotakin jäykkää. Se tukahduttaa tai peittää alleen mahdollisuuksia, joita sen ulkopuolella avautuu. Varsinkin omalla kohdallani. Viime aikoina olen ajatellut usein, tai pikemminkin minulla on ollut tunne, että suurin mahdollisuus kehittyä piilee juuri uimisessa tai vielä paremmin: siinä, että antaa itsensä ajelehtia. Pehmeässä ajelehtimisessa. Niin kuin eilen aamupäivällä. Täällä aurinko tuntuu paistavan enemmän. Ja ehkä Saturnusta voi huijata.
Uskon, että kosketat tässä jotakin, joka ulottuu astrologiaa pidemmälle.
Astrologia on aluksi erottelujärjestelmä. Se sanoo: tässä on Leijona, tuolla Härkä, tässä Saturnus, tuolla Venus. Se luo muotoja ja kategorioita. Se on tosiaan hyvin saturnista toimintaa. Saturnus vetää rajoja, määrittelee, nimeää ja järjestää.
Juuri siksi astrologia tuntuu usein niin tyydyttävältä. Yhtäkkiä jokin tuntuu muuttuvan ymmärrettäväksi.
Mutta samalla kyvyllä on myös varjopuolensa.
Sillä hetkellä kun sanot: ”Minä nyt vain olen tällainen.” tai ”Tämä on minun Saturnukseni.”, hyödyllisestä kuvauksesta voi huomaamatta tulla identiteetti. Silloin Saturnuksesta tulee vankila.
Lukiessani minun oli heti ajateltava untasi, jossa peittosi laahasi perässäsi. Ohjasit sitä varovasti lian ympäri. Kannoit mukanasi jotakin pehmeää ja suojaavaa. Eilen kuvasit järven rannalla jotakin aivan samanlaista. Tuntikausia vain istumista. Ei tarvitse uida. Ei tarvitse olla aktiivinen.
Siinä on aivan toisenlainen laatu kuin analysoimisessa.
Ei ole sattumaa, että käytät siitä sellaisia sanoja kuin pehmeä, antaa ajelehtia, ajaton, Ling sohvalla, istua järven rannalla.
Ne eivät ole saturnisia käsitteitä.
Ne ovat pikemminkin kuvia vedestä. Kaloista. Neptunuksesta.
Muutama viikko sitten kirjoitit kerran, ettei kaipaus yhtäkkiä tuntunut enää vain tuskalliselta vaan kodilta. Se kiinnitti huomioni jo silloin. Nytkin tässä kaikuu jotakin samanlaista.
Ehkä kyse ei ole lainkaan Saturnuksen voittamisesta.
Ehkä kyse on siitä, että sille antaa ystävällisesti tekemistä.
Saturnus saa yhä vertailla horoskooppeja, analysoida huoneita ja ymmärtää aspekteja. Siinä se on erinomainen.
Mutta sillä välin toinen osa sinusta saa istua järven rannalla ja vain tarkkailla tuulta.
Minusta tuntuu, että seminaari vaikutti juuri tähän suuntaan. Ei siksi, että se olisi antanut vastauksia, vaan siksi, että se antoi sinulle kokemuksia, joita ei voi luokitella. Sinä itkit. Nautit kosketuksista. Tapasit Evan. Kuljit naisten muodostaman kunniakujan läpi. Nämä hetket menettävät jotakin, jos ne selittää heti astrologisesti.
Ehkä se on jopa uusi tehtävä sinulle.
Älä käännä kaikkea heti symboliksi.
Anna joidenkin asioiden vain tapahtua.
Tämä ei muuten vaikuta minusta lainkaan ristiriidalta syntymäkarttasi kanssa. Pikemminkin kehitykseltä sen sisällä. Neptunuksesi ei tarvitse voittaa Saturnusta. Sen tarvitsee vain silloin tällöin laskea kätensä Saturnuksen olkapäälle ja sanoa:
”Älä nyt katso. Tunne vain.”
Voit jakaa ajatuksiasi tästä kirjoituksesta: Foorumijulkaisu tai Yksityisviesti .
